Syksyn uudet tuulet

En aiemmin ikinä voinut ymmärtää ketään, joka kertoi lempivuoden aikansa olevan syksy. Miten joku voisi nauttia lämpöisen kesän lopusta, paluusta takaisin arkeen ja aina vain pimenevistä illoista. Mutta nykyään löydän itseni yllätän itseni useinkin ajattelemalla, että voikun olisi jo syksy..
Tietysti tähän vaikuttaa varmasti myös Sveitsissä asuminen ja kesät ovat kuumempia ja pidempiä. Nyt olenkin jo päässyt nauttimaan raittiista syysilmasta, sateen ropinasta ikkunoita vastaan ja täydellisistä ulkoilukeleistä lasten kanssa. Kun ei koko aika mene varjoa etsien tai auringossa paahtuen, pojatkin pääsevät lempi puistoihinsa milloin haluavat.

Tämä syksy toikin meidän perheeseen paljon muutoksia. Suurimpana meidän L:n kindergartenin aloitus. Hurjaa. Muistan vielä kuinka istuin edellisen asunnon parveekkeella 6kk vauva sylissä ja katselin kuinka naapurin lapset menivät kindergarteniin. Tuo silloin niin kaukaiselta tuntunut päivä olikin nyt elokuun puolivälissä täällä. Näin jälkikäteen en tiedä kummallekko meistä kindergartenin aloitus teki enemmän tiukkaa, pojalle vai äidille. Ensimmäinen viikko meni sopeutuessa uuteen arkeen, ja aikataulutetuihin aamuihin. Kuinka oudolta tuntuikin olla kotona vain yhden lapsen kanssa. Niin hiljaista, toisaalta ihanaa, toisaalta pieni pala puuttui koko ajan.
Nyt on ollut kiva seurata mitä kaikkea uutta L on oppinut, kuinka naapurista on löytynyt uusia kavereita ja aamuisin lähdetään innolla kohti Kindergartenia. Vaikkakin vielä on tärkeää, että äiti vie ja hakee meilkein ovelle asti. Kivahan se on, kun saa viel kävellä mukana. Eikä tuo matkakaan ole mikään valtava, meidän N kävelee sen alle 5minuutissa. Tietysti jos on kiire niin 10minuuttia ja jos äiti on lähtenyt liian aikaisin hakumatkalle niin N juoksee koko matkan 2minuutissa:D

Itsellänikin on alkanut uudet(erittäin kaivatut sellaiset) tuulet. Irtisanoin itseni vanhasta työpaikastani, koska jo pidemmän aikaa ei työ enää ollut tuntunut omalta ja alkoi tuntua, että se otti enemmän kuin antoi. Luulin jo työpaikkoja selatessani, etten löytäisi mitään mikä sopisi ja kiinnostaisi. Kun tällä hetkellä tavoite olisi tehdä töitä sen 20-40%, niin tuntui hankalalta aloittaa mitään uutta. Mutta kuin ihmeen kaupalla tärppäsi ja nyt olenkin perehdytys vaiheessa uudessa työpaikassa. Jännä nähdä miten lähtee sujumaan. Poikien täytyy sitten silloin tällöin mennä perhepäivähoitajalle, koska teen myös yhden arkipäivän viikossa. Tämäkin oli tavoitteeni uutta hommaa etsiessä, ettei aina ja koko ajan kaikki viikonloput olisi töissä. Tällä hetkellä motivaatio on 110% ja mieli täynnä intoa uusista haasteista. Nyt toivotaan, että saadaan hoitokuviotkin toimimaan, sitten voin vain iloita uudesta arjesta!

Värikästä syksyn alkua teillekkin!

Joulukuu

Voisin taas kirjoittaa iltaisista aikaansaamottomuuksistani blogin suhteen, mutta sen sijaan keskitytään meidän perheen kuulumisiin näin joulukuussa. Kuvat ovat viime vuoden Saariselän joulun vietosta.

 Jouluiselle lumitasolle ei oo meiän korkeuksilla vielä tänä vuonna päästy. Mutta kahdesti on lumet tullu meille asti niin että pojat on päässyt lapiolla keräämään lunta ämpäriin. Ja oppihan L tekemään jo isoja lumipalloja. On se ihanaa seurata lapsen intoa kun huomaa aamulla että on lunta ulkona. Nyt vielä odotellaan kunnon lumia, kun vihdoin alkaa perhe olla siinä iässä että päästään kaikki yhdessä pulkkamäkeen. Edellisinä vuosina on ollu joku kantoliinassa tai mahassa:D Että taitaa äidin ilo olla suurin tässä asiassa;)

 Meille eksy joulukoristeet jo alku kuusta, koska paine kasvoi niin kovasti. Ja äiti odotti vaan hyvää tekosyytä pistää jouluvalot ja tontut esille;) Pojille ei ole joulukalentereita ollenkaan, mutta molemmilla on tontun sukat, ja niihin tonttu tuo jonkun pikku yllärin päivittäin. Viime vuodesta oppineita tonttu ei käy yöllä, vaan vasta aamulla kun on valosaa, ettei kenenkään tarvitse nousta ennen seittemää sukkaa kaivamaan... Ihan hyvin toiminut, vaikka tontun pitää olla aika nopea, kun pojat on jo hereillä sen käydessä sukilla. Kuusenkin C ja L halusivat hakea jo 6.12, eli Samichlauspäivänä. Meille tuli meiän kaverit lapsineen ja illalla Samichlaus ja Schmutzli kävivät ilahduttamassa lapsia. Samichlaus tuo lapsille suklaata, pähkinöitä, mandariineja ja biberlin, poikien säkkeihin oli eksynyt pikku lelutkin, kun äiti joku pihtaili herkkujen määrässä;D Samichlausille piti kertoa värssy, että sai pussukan. Schmutzli on ruskea "pahapukki", joka enne vei tuhmat lapset säkissä metsään:D Enään ei ehkä ihan samalla kaavalla toimi:D

 Me on jo L:n kaa leivottu pipareita ja sveitsiläisiä joulukeksejä. Täällähän siis jouluun kuuluu joku tuhat ja sata erilaista joulupikkuleipää.. Me ollaa kahta sorttia ja pipareita tehty. Mutta nyt oli ensimmäinen joulu sitten lapsien syntymän kun ei tarvinnu tyytyä valmistaikinoihin. Että onhan tää arki vähän helpottanut. L:n mielestä parasta pikkuleipien leipomisessa on kun saa pensselillä lakaista jauhot pois pöydältä:D Lakaisukone löytyy siis.. Kun sais jonkun vielä nuolemaan lattialta jauhot, ni ois siivous tehty:D

 Just mietin, että pitää kyllä nauttia nyt joulusta täysillä kun on molemmat lapset siinä iässä, että älyävät ja osaavat iloita joulusta. Ite tykkään joulusta, kun se on yleensä meidän perheelle ainoata aikaa kun ollaan koko perheen voimin lomalla kotona. Nauttia vaan yhteisestä ajasta ja tehdä just vaa sitä mikä huvittaa. Vaikka onhan meil jo melkein kalenteri täynnä ohjelmaa, vaik "otetaa vaa rennosti". Parasta että joulun jälkeen uudeksi vuodeksi tulee Suomesta mummo ja vaari kylään, kyllä niitä jo kovasti on odotettu niin poikien ja äitinkin puolesta.

Nyt koitetaan vielä parannella flunssat pois ennen ens maanantaita. Mä ja L ollaan vähän köhäsiä, ja toivoa ettei muita taudin uhreja meidän perheeseen iske. Ensi lauantaina ois mulla viel vuoden vika työvuoro ja sit ois 2viikkoa lomaa. Sunnuntaina ois ollu kiva mennä St.Galleniin luostarin aukiolle kuuntelemaan joululauluja ja juomaan yhdet Glühweinit, mutta jos sää on luvattua kaatosadetta, niin voi jäädä reissu tekemättä..

Nyt taitaa alkaa aika jolloin saan raivostuttaa rakastani joululauluilla;) Noh, syököön lohduksi meidän keksit!
Hyvää loppu vuotta teille, jos kukaan tänne viel muistaa kurkkia!

Helmikuu-juhlakuu

Meidän perheellä on tosiaan kaikilla kuukauden sisällä syntymäpäivät. 31.1 alkaen se on siis kakkua kakun perään:D Oman syntymäpäiväkakun korvasin paketillisella jäätelöä, ei jostain syystä tehnyt kakkua mieli, vaikka sitä olikin vasta kaksi viikkoa syöty.

Meidän pikku vauvasta tuli taapero.hui. Vaikka toisaalta ihanaa, mutta silti haikeaa. Kirjattakoon nyt tänne blogiinkin (ihan vain että tilanne voi taas muuttua), mutta tosiaan 11,5kk sitä meidän yövalvomista kesti. Alkoi tuossa uuden vuoden aikaa yksi jos toinenkin hajoilemaan. Siksi me ei ehkä vieläkään uskota tätä todeksi.. N nukkuu yönsä läpi, jos herää niin nukahtaa itse.. Nyt tosin on flunssa päällä, ja hampaat. Niin heräilee enempi öisin ja ei meinaa heti rauhottuu. Mutta eipähän oo enää sitä kahtatuntia huutanu ja valvotanu.. Toivotaan että se oli siinä. Niin ja hampaat! Ihmeiden aika ei ole ohitse, vajaa viikko sitten sen eka hammas tosiaan puhkesi! Mä aloin olla jo sitä mieltä, että eihän sen kannata kohta enää maitohampaita tehdäkkään kun niin kauan kestää.

Mitä meidän 1v sitten jo osaa, paitsi vihdoin nukkua kuten aiemmin kirjoitin. Kävelyä on harjoiteltu kovasti, ensimmäiset askeleet otti 12.2, siitä sitten aina vaan pidempiä matkoja käpytellyt. Nyt lähinnä vaan kävelee kotona, välillä kaaduttuaan jatkaa joko polvikävelyllä tai sitten kontaten, riippuen kuinka kovaa pitää päästä. Myös pään pudistaminen ja nyökyttäminen on hallussa. Sanoja tulee ne kaksi tärkeintä, eli äiti ja anna :D Touhutus on kovaa ja lempipuuhia on tietenkin isoveljen leikkien terrorisointi ja lelujen levittäminen kaaokseksi..

L ressu oli meidän syntymäpäivä maratonin viimeinen, kyllä niitä oli odotettu ja kovasti. Kun kaikkien muiden synttärit juhlittiin ennen. L toivoi itselleen paw patrol synttäreitä ja suklaa kakkua. Olin illalla koristellut olohuoneen ja kun L heräsi ja näki olkkarin niin antoi halin ja sanoi Kiitos äiti<3 aikamoinen sydämen sulattaja. Vieraitakin tuli aika mukavasti, onneksi mahduttiin ihan hyvin meille, näillä talvisynttäreillä kun tuo terassi ei niin suuressa käytössä ole..

L:n lempi leikkejä on tällä hetkellä junaradan rakentaminen ja sillä leikkiminen, mieluiten isän kanssa, mutta kyllä äitikin onneksi kelpaa. Lisäksi autot ovat kovassa käytössä ja kaivinkone tekeekin usein duplokuormaa kuorma-autolle. L leikkejä aina vähän tuo terrori pikkuveli rajoittaa, kun pitäisi olla aina mukana ja kaiken keskellä.. Mutta siinä mielessä "onneksi" L on alkanut leikkiä välillä omassa huoneessaan, että saa olla tuholaiselta rauhassa.

Meidän perhe on kärsinyt aika kauan (liian kauan) kaikista taudeista, tuntuu ettei enää pysy perässä missä on taudin loppu ja uuden alku.. Silläkin mielellä kevättä odotellaan kovasti, ja onneksi se näyttää tuolta hiipivän. L on odottanut kovasti että pääsee taas potkupyöräilemään ja nyt onkin ihan innoissaan aina pihalle lähdössä kun saa puistoilla ja pyöräillä, on kyllä äidillekkin helpotus.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuoden vaihduttua on jotenkin helpottunut olo, ehkä vähän tyhjäkin, toivo siitä että voi aloittaa jotain uutta. Kuten ehkä blogi aktiivisuudestanikin voi huomata, ei mennyt vuosi ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Mutta siitäkin selvittiin, joten selvitään varmasti myös tulevasta. Ensimmäinen puoli vuotta meni aikamoisella selviytymis-moodilla, samalla ihmettelin myös niitä lukemiani tekstejä kuinka väsyneet äidit eivät muista vauvavuodesta oikein mitään, miten niin voi käydä? Nyt kun mietin viime vuotta ja sitä mitä kaikkea tehtiin, tuntuu kaikki vähän hämärälle. Edelleenkin on tunne, että haluaisi muistaa tämän kaiken vielä ensi vuonnakin, mutta samalla tiedän että niin paljon unohtuu. Ehkä toisaalta hyväkin.

Vuoteen 2017 mahtui monta perheen kanssa yhdessä vietettyä onnellista hetkeä, monta (siis aivan liian monta) valvottua yötä, satoja yöherätyksiä, lyhyitä pinnoja pienen uhmaajan kanssa, yhdessä hassuttelua, hiekkakakkuja ja vähän oikeitakin kakkuja. Tulevana vuonna tahdon rakentaa vielä enemmän hiekkakakkuja, ajaa pikku autoilla ja rakentaa junarataa. Mutta ennenkaikkea tavoite olisi viettää hieman omaa aikaa, ehkä jopa meidän kämpän ulkopuolellakin. Toinen tavoite olisi harrastaa jotain liikuntaa, kunhan talvi on ohitse koitan uhmata mäkiä ja lähteä pitkästä aikaa juoksemaan. Nytkun se on ääneen sanottu niin voisi tulla toteutukseenkin. Kun vuosi vaihtui tuntuu, kuin olisi kääntänyt tyhjän sivun kirjasta, täynnä mahdollisuuksia.

Nyt ollaan saatu relata koko perheen voimin oikein kunnolla, tehnyt hyvää kaikille. Otettiin varaslähtö jouluun ja lennettiin 19.12 Ivaloon, matkaan otettiin C:n vanhemmat ja omani saapuivat päivää myöhemmin meidän vuokraamalle mökille saariselälle. Oikea ulkosuomalaisen unelma joulu, molempien vanhemmat olivat paikalla <3 Sääkin suosi meitä, vaikka sveitsiläisiä matkalaisia jäi vähän harmittamaan revontulien puute. Nähtiin viimeisenä iltana ihan vähän. Noh, ompahan syy mennä uudestaan;) Joulu oli oikeastaan myös ensimmäinen kun L tajusi vähän mitä tapahtuu. Ja iloitsi kyllä myös lahjoista, hyvän kun malttoi edellistä avata kun oli jo hakemassa seuraavaa. Lahjatkin jakautui kivasti kolmelle päivälle, kun aatto oltiin lapissa ja 27.12 L:n kummin perheen luona ja 28.12 vietettiin sveitsiläistä joulua. Lapin reissu oli oikein onnistunut, kotimatka oli kyllä rankka ja pitkä, mutta sitäkin ihanampaa oli kun vihdoin päästiin kotiin. Home sweet home. Vaikka kello oli jo vaikka mitä illalla niin L kaivoi lempilelunsa esille ja leikki kun ei olisi vuoteen lelujaan nähnyt :D

Vaikka matkan jälkeen lomaakin oli vielä reilu viikko C:llä jäljellä, meni se äkkiä. Jokapäivälle oli jotain pientä ohjelmaa. Huomenna on viimeinen loma päivä, ja koitetaan keksiä vielä jotain kivaa tekemistä koko perheelle. Onneksi eka arki viikko on vajaa, niin saa vähän pehmeämmän laskun arkeen poikien kaa. Nyt tuntuu ihan mukavalle, ettei koko tammikuulle oikein ole mitään sen kummempaa ohjelmaa. Ensi kuu menee hujauksessa kun se on yhtä synttärijuhlaa meidän perheessä. Vaikka loma onkin ollut lyhyt, on se aikana otettu isoja askeleita. L on kokonaan kuiva, N lopetti yöllä syömisen (ehkä vähemmän vapaaehtoisesti) ja mikä mulle on ollut kaikkein helpottavinta hän huoli ensimmäistä kertaa eläissään maitoa jostain muualtakin kuin rinnalta. Vaikka nautinkin imetyksestä oli tämä mulle jotenkin valtava helpotus. Tieto siitä, että jos joskus haluan lähteä nukkumameno aikaan illalla johonkin, en aseta C:tä mahdottoman eteen. Olen nauttinut siitä, että tämä oli meidän perheen ensimmäinen yhteinen joulu, kukaan ei enään puuttunut joukosta <3

Hyvää uutta vuotta kaikille!<3

10+1 kysymystä ulkoimailla asuvalle suomalaiselle.

Bongasin blogimaailmasta tälläisen kysymys liutan ja päätin itsekkin vastata näihin:)

Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Parasta hmm. Tykkään Sveitsin luonnosta, vuorista jotka näkyvät kirkkaan sään kävelyillä. Tykkään myös pienestä kylä kulttuurista, leipää voi ostaa lähi leipomostamme joka näkyy olohuoneen ikkunasta, lähikaupan kauppias tervehtii aina kun astuu kauppaan sisään, pieniä kivoja juttuja. Lisäksi arvostan talven lyhyyttä ja kesän pituutta. Vaikka kaipaankin enemmän lunta ja vähemmän helteitä :D 

Entä ikävintä?
No ensimmäisenä tulee mieleen se, kuinka kallista täällä on. Kalliit sairasvakuutukset kalleilla omaavastuilla, asuntojen ja talojen hinnat on pilvissä, eikä omasta tarvitse edest haaveilla.. Lisäksi välillä ärstyttää myös se kuinka hankala sveitsiläisten kanssa on ystävystyä. Hyvän päivän tuttuja löytää helposti, mutta vaikka täällä on tullut asuttua jo hetki niin ei noita ystäviä ole vielä kasapäin kertynyt.

Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkustaisit?

Aikapaha.. Tietty suomeen on aina kiva mennä, mut jos ihan kaivamatta omaa kukkaroaan matkaan pääsis ni ehkäpä joku rantaloma,  missä sais vaa relata perheen kanssa vois olla ihan kiva.

Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

Näitä on useempi, mutta kun nyt tossa yllä puhuin rantalomasta niin sanotaan että Italiaan tai Kreikkaan  mennään varmasti viel uudestaan.

Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Tää lista on pienentyny vuosien varrella. Mutta aina välillä tulee mieleen joku suomalainen juttu(yleensä karkkipussi:D) mikä ois pakko saada. Jos vaan yksi asia pitää nimetä ni sanotaan sit se ruisleipä, jälkiuunipalat!

Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En usko. Koska C:n työllistyminen vois olla hankalaa. Mutta kyllä me aina välillä leikitellään ajatuksella, että ostetaan talo Suomesta.. Oon miettiny, että osaisinko asuu viel Suomessa, tai siis olisinko siellä onnelisempi kuin täällä? Vaikea sanoa.

Mikä on asuinmaassasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mä tykkään ihan vaan uudesta vuodesta täällä Herisaussa. Kun sillon kiertävät Silvester chläusit kylällä kilkattamassa kelloja ja jodlaamassa kapakoiden edessä. Niiden katsominen 31.päivä on muodostunut meidän perinteeksi. Lisäksi tykkään kaikista perinteistä mitä täältä löytyy.

Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ehkä tyhmää sanoa, ettei mikään. Mutta alkuun se sopeutuminen siihen, ettei läheltä löydykkään aina kahvittelukavereita ja omaa perhettä.

Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi?

En vois. Kun nyt on jo "puolikkaan tukiverkon varassa" niin en osais kuvitella muuttavani vapaaehtoisesti jonnekkin, missä ei olis meidän kummankaan perhettä lähellä.

Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

No tietysti mun toinen raskaus, mutta mieleen jäi myös meidän häämatka:)

Milloin tämä kesä loppuu?

Ennen en voinut ymmärtää ihmisiä, jotka kertoivat lempivuoden ajakseen syksyn. Miten kukaan voi tykätä syksystä? Sehän tarkoittaa että kesä on ohi ja kohta on jo talvi, ja kylmä, ei helteitä. Vuosi vuodelta huomaan kuitenkin kuuluvani enemmän ja enemmän syksyn suosioihin. Nytkin kaiholla odotan niitä raikkaita syyskelejä kun saa kietoutua lempi huppariinsa ja isoon kaulaliinaan.

Meillä on siis vielä aika lämmintä, tai aina välillä tulee sellasia ihania päiviä kun lämpömittari näyttää aamuisin vaan 16 astetta. Pettymyksekseni elohopea kipuaakin korkeammalle viimeistään keskipäivällä ja usein suurinosa niistä luvatuista pilvisistä päivistäkin muuttuu aurinkoisiksi. Tässähän tulee melkein kiittämätön olo, kun ei riemuitse näistä "hyvistä keleistä".

Ehkä jos ei olisi lapsia, tai vaan tuo meidän taapero niin nauttisinkin enemmän helteistä.. Pääsisi vaikka uimaan tms. Mutta tällä meidän arki kokoonpanolla ei ole oikein asiaa tuohon meidän vieressä sijaitsevaan maauimalaan. Meidän talojen pihassa on myös kiva leikkipuisto, ilman varjoa, keskellä pienkerrostaloja, eli myöskin aina tuuli-vapaata aluetta. Siellä paahtuu jo yksin istuskellessa, puhumattakaan siitä että pitäisi tuota meidän 7kiloista sylissä tai kantovälineessä ja koittaisi etsiä vauvalle varjoa, mitä siellä siis ei ole. Kaupassa ja kylällä käydään poikien kanssa aamuisin, sillä iltapäivällä ei ole asiaa kylälle. Aamuisinkin valitaan reitti yleensä vähän sen mukaan missä on varjoa, niin ei pala rataskyytiläisellä (ja äidillä) pinna.

Mutta ai että, mä nautin kun viime viikonloppuna oli melkein kylmä. Pakattiin pieni rintareppuun ja kiivettiin meidän lähikukkulalle keinumaan ja katsomaan lehmiä. Päästiin vihdoin kävelylle juuri sinne minne taapero tahtoi, ja kaikilla oli mukavaa! Eilen päästiin aamulla puistoon. Eihän siellä taaskaan muita ihmisiä ollut, mutta nautin kun lapset viihtyivät. Toinen leikeissään ja toinen kantoliinan kyydissä ensin kuikuillen ja sitten hiljalleen nukahtaen.
Nyt kelit taas lämpeni ja ensi viikon sää tiedote näyttääkin aina poutaa. Koitetaan ottaa ilo irti näistä viimeisistä lämpöisistä päivistä ja odototetaan innolla syksyä :)

Lomat lusittu, lomakrapula?

Huh, tuli oli ja meni. Reilu kuukaus oltiin poikien kanssa Suomessa mummoloimassa. Reissuun mahtui sadetta, aurinkoa, iloa, suruja ja ennen kaikkea rakkaita ihmisiä.

Mun on tehny jo pitkään mieli käydä aina useammin kirjottelemassa jotain tänne blogin puolelle, mutta tuntuu ettei aikaa löydy. Nyt vain otin sitä aikaa itselleni, hetkeksi. Mutta haaveissa on kyllä saada tänne vähän aktiivisempaa elämää aikaiseksi.

..Mutta se loma. Olin jo vähän varautunut että iskee kaiho, ikävä ja se Suomi krapula. Muistan että pari vuotta sitten meidän häiden jälkeen kotiin paluu oli rankinta ikinä. Mähän yleensä normaaleilla viikon tai kahen lomilla suomessa, meen aina innolla sinne, mutta kotiinkin on lennelty ihan hyvin mielin.. Ehkä kaks vuotta sitten just se kuukausi täynnä ystäviä ja sukulaisia sai taas tajuamaan kuinka yksin täällä ollaan. No mutta asiaan! Ajattelin että tänkin loman jälkeen olis kovat sopeutumis vaikeutensa tähän "yksinäisyyteen". Kotiin lähdön koittaessa olikin vähän kaksi jakoinen olo, toisaalta ois halunnu köyttää ittensä suomeen, mutta toisaalta iloitsi niin monesta asiasta kotona. Tämän ekan lyhyen arki viikon jälkeen voinkin iloitseni ilmoittaa, että oon nauttinu näistä päivistä kotona <3 Vaikka kyllä niitä isovanhempien auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia välillä ikävöi ja haluisin jo eroon näistä hiton helteistä (mistä ei suomessa kärsitty, kiitos suomen kesä!). Tänään oli niin kiva päivä poikien kanssa, oikein mietin miten nautin noista pienistä energia pakkauksista, jotka vuorotellen raastaa äidin hermoja..

L ei oikein tienny miten päin ois ollu kun kotiin tultiin. Juos paikasta toiseen ja leikki tyylin vartissa kaikki lelunsa läpi :D Pikku veli tietysti nautti tästä kaaoksesta ja ryömi pyydystämään veljen kallisarvoisia leluja. On noiden puuhia vaan ilo seurata.

Mutta ainakin tältä erää, loma krapulalta selvittiin. Ilolla odotellaan ensi joulua ja Lapin reissua, sekä syksyn tuomia vieraita <3